Pentti Laine

Pentti Laine

”ETKOlle JATKOa”

”Ensimmäiseksi tuli mieleeni tämä harrastuspuoli ekonomeissa, kun tulin juuri ETKOn (Ekonomien Taloudellinen KamariOrkesteri) harjoituksista. Kymmenen vuoden sisällä ETKO alkaa vähitellen hiipumaan, koska meillä kaikilla on jo ikää. Ehdotin etkolaisille, että hakisimme nuoremmista pari kolme soittajaa ja ujuttaisimme heidät pikku hiljaa ETKOon jatkamaan. Tämän uuden yhtyeen nimi voisi olla esimerkiksi JATKO.

ETKO syntyi 1970-luvulla, kun Terttu Knuutilan ja Olli Pihlavan kanssa ideoimme, että vappua ja muita yhteisiä juhlia varten tarvitaan oma orkesteri. Ensiesitys oli vappuna Porin Suomalaisella Klubilla. Terttu soitti pianoa, Olli kitaraa ja minä klarinettia. Aika pian tuli mukaan myös basisti Pertti Ratsula. Meillä oli yleensä pari keikkaa vuodessa. Sittemmin myös Kari Sarpila ja Esa Yli-Sipilä ovat liittyneet joukkoomme. Sillä on iso merkitys, että yhdistyksellä on oma orkesteri. Soittaako se sitten Keltaista paviljonkia tai muuta, se on sitten eri asia, mutta yhdistyksen omalla orkesterilla on oma arvonsa. Nyt voisi seuraava ekonomipolvi tulla mukaan.

Olen syntynyt Eurassa. Poriin muutimme vuonna 1968, kun vaimo sai Rosenlewilta työpaikan. Opiskelin ensin Porin kauppaopistossa ja seuraavana vuonna pääsin Turun kauppakorkeakouluun. Valmistumisen jälkeen tulin Poriin ja liityin Porin Seudun Ekonomeihin. Hallitukseen tulin 1979 ja varapuheenjohtajana olin vuodet 1981- 83. Sitten johtokuntatyöhön tuli tauko työpaikan ja kotipaikan (muutimme Köyliöön) vaihduttua, mutta palasin hallitukseen vuonna 1990 neljäksi vuodeksi.

Opiskeluaikana olin ollut kaikki kesät töissä Rosenlewilla. Siellä ei ollut tuoreelle ekonomille tarjolla vakinaista paikkaa, mutta Rosenlew oli Länsirannikon Voima Oy:n osakkeenomistaja ja minut pyydettiin sinne konttoripäälliköksi. Länsirannikon Voima rakensi silloin Suomen suurinta hiilivoimalaitosta Tahkoluotoon. Nythän se on jo menossa jäädytykseen ja voi mennä jopa purkuun koko laitos. Olin siellä kymmenen vuotta konttoripäällikkönä. Sitten muutimme Köyliöön ja menin lankomiehen firmaan töihin pariksi vuodeksi, ja vuoden 1988 olin Pori Jazzin talouspäällikkönä. Sen jälkeen sain Harjavallasta töitä ja olin 25 vuotta Satakunnan Valussa ja Saint-Gobain -yhtiössä business controllerina. Työnantajani nimi vaihtui tiuhaan, yleensä konsernin sisällä. Minä istuin koko ajan samassa huoneessa, mutta tilipussin päällä ehti olla seitsemän eri yrityksen nimeä. Jäin eläkkeelle Saint-Gobainista 66-vuotiaana vuonna 2014.

Työssä viihdyin aina erittäin hyvin. Koen olleeni jonkinlainen taloushallinnon yleismies. Minulla oli muutama alainen ja aina hyvä esimies. Koko työurani ajan minulla on ollut hyvä ”herraonni”. Minulla oli viitisen esimiestä urani aikana ja jokainen heistä on ollut loistava. Se on ollut iso rikkaus, koskaan ei tarvinnut aristella eikä pelätä, oli hyvät työkaverit ja työyhteisöt. Ehkä en ole kaikkia ongelmia havainnut, mutta pääsääntöisesti on ollut hyvin. Olen syntynyt sunnuntaiaamuna ja äitini sanoi aina, että ”sunnuntailapsia onni potkii syylingit jalassa”. Seuraan tänä päivänäkin aktiivisesti työelämää, luen Ekonomi-lehden ja Talouselämän, uutiset ja paljon muuta. Tuntuu siltä, että iso osa tämän päivän ongelmista liittyy työviihtyvyyteen ja työpahoinvointiin. Ennen ei semmoisista puhuttu. Joskus tuntuu, että ammutaanko yli jossakin kohtaa, tuntuu että se on päällimmäinen asia tänä päivänä, vai onko se liioittelua.

En ole laskentaekonomi, mutta näin se maailma paiskii, että markkinointiekonomina olin yli 40 vuoden ajan konttoripäällikön hommissa. Kun nuorena pohdiskelin opiskeluvaihtoehtoja, ekonomikoulutus vaikutti riittävän laaja-alaiselta, oli laskentaa, markkinointia, taloushallintoa ja muuta. Se oli tämmöiselle joka paikan höylälle sopiva ammatti, kun ei oikein tiennyt tarkalleen, mitä halusi. Ekonomikoulutus on nykyään ihan muuta kuin ennen, ja työelämässä ja varsinkin pankkimaailmassa jyllää digitalisaatio. Mutta yritysmaailmassa tarvitaan aina markkinointia ja taloushallintoa, joten ei ekonomin tulevaisuus mikään katastrofi voi olla.

Asumme Köyliön Tuiskulassa, vuoden 2016 kuntaliitoksen jälkeen Säkylän Tuiskulassa. Olen muutenkin aktiivinen kuin etkolaisena, minulla on valtavasti harrastuksia: viisi soittokuntaa, kirkkovaltuusto ja -neuvosto, Lionsit, Odd Fellow, kyläyhdistys ja Tuiskulan Kesäteatteri, jossa olemme vaimoni kanssa olleet mukana jo 40 vuotta ja tänä kesänä taas. Oma poikakin on mukana, parhaimmillaan meitä oli neljä polvea, kun vaimoni vanhemmat sekä lapset ja lapsenlapset olivat yhtä aikaa mukana. On minulla vapaapäiviäkin, joka vuosi teemme vaimoni kanssa muutaman ulkomaanmatkan. Nytkin oltiin reilu kuukausi Puerto de la Cruzissa.

Silloin kun asuimme Porissa ja olimme uusia paikkakunnalla, ekonomiyhdistyksen kautta tutustui uusiin ihmisiin. Se oli valtava rikkaus. Ei kannata jättää kontaktointia somen varaan nykyäänkään. Henkilökohtainen tapaaminen on iso rikkaus niin työelämässä kuin vapaa-aikanakin ja poikii hyvää ennemmin tai myöhemmin. Niissä yhdistyksissä, joissa olen mukana, korostetaan voimakkaasti yhdessä viihtymistä. Porin Seudun Ekonomeilla on paljon hyviä jäsentilaisuuksia, kuten yritysvierailut, joulujuhlat ja muut juhlat. Voisin kuvitella, että nopeat tilaisuudet, pre- ja afterworkit, houkuttelisivat myös osallistumaan.

Kuulin, että hallituksessa on noin puolet kolmevitosia. On tosi hieno asia, ettei hallitus ole ukkoutunut ja akkautunut. Konkareitakin tarvitaan, mutta monissa yhdistyksissä vetäjät ovat seitsemänkymppisiä ja voi tulla 30 vuoden katkos ikäluokissa. Isot onnittelut ekonomiyhdistykselle, että on saatu jatkumoa ja nuoretkin ovat innostuneet hallitukseen.”